Uusi viesti, monikulttuurisuuskriittinen blogi


Poliittisten päättäjien keskuudessa vallitsee nykyisin fanaattinen monikulttuurisuusideologia, joka pyrkii tukahduttamaan kaiken demokraattisen kansalaiskeskustelun maahanmuuttopolitiikasta. Tämä taistolaisuuden kaltainen uskonnollinen hurmoshenkisyys on vallalla myös sanomalehdistössä, joka ei julkaise mitään multikulti-ideologian vastaisia ikäviä tosiasioita. Yksityishenkilöiden ylläpitämät blogit ovat tällä hetkellä ainoa lähde, josta saa totuudenmukaista tietoa Suomessa ja muissa Euroopan maissa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksista.

Toisin kuin Helsingin Sanomissa ja muussa propagandalehdistössä, täällä kerrotaan lukijoille vain tosiasioita. Kannatamme modernia länsimaista sivilisaatiota ja sen parhaita arvoja eli rationaalista ajattelua, tieteellistä tutkimusta, oikeusvaltiota, sananvapautta ja demokratiaa. Tästä syystä vastustamme monikulttuurisuutta, joka nykymenolla muuttaa Euroopan maat Afrikan tai Lähi-idän maiden kaltaisiksi parinkymmenen vuoden sisällä.

lauantaina, heinäkuuta 25, 2009

Suvaitsevuus on sadomasokismia

« : 24.07.2009, 11:16:58 »


Olen ihmetyksen sormi hämmästyksen suussa seurannut mokukeskustelua ja päätynyt siihen tulokseen, että suvaitsevaiseksi kutsutaan henkilöä, joka a) hyväksyy monikulttuurisuuden pienine ongelmineen, b) haluaa sitä tänne lisää (ja paljon), c) pitää synergiansilta–tapahtumia yms. sekä osallistumisen, että järjestämisen arvoisina.

Ymmärtääkseni suvaitsevaisuus sanana kuitenkin tarkoittaa sitä, ettei aktiivisesti puututa johonkin negatiiviseksi koettuun asiaan. Positiivisia asioita ei suvaita, niistä pidetään. Suvaitsemista varten tarvitaan välttämättä jokin negatiivinen kohde. Mikäli henkilö väittää olevansa suvaitsevainen, hänen on mielestäni kyettävä kertomaan suvaitsemisensa kohde. Jos suvaitsemisen kohteeksi ilmoitetaan vaikkapa naapurin kissa, tämä kertoo siitä, ettei suvaitsija pohjimmiltaan pidä kissoista, tai ainakaan naapurin kissasta.

Suvaitseminen vaatii selvän mielipiteen siitä, mikä on väärää, pahaa tai ei-kivaa. Oikeita, hyviä tai kivoja asioita voi hyväksyä, arvostaa, kunnioittaa jne., mutta vain vääriä, pahoja tai ei niin kivoja asioita voi suvaita, eli vastustelematta sietää. Mitä suvaitsevaisemmasta henkilöstä on kysymys, sitä suurempaa vääräksi, pahaksi tai ei-kivaksi tuntemaansa asiaa hän sietää.

Henkilö, joka sietää väärää/pahaa/ei-kivaa on siis suvaitsevainen, mutta miksi kutsua henkilöä, joka haluaa itselleen ja muille lisää väärää/pahaa/ei-kivaa?

Itselleen pahaa haluavia kutsutaan yleisesti masokisteiksi ja muille pahaa haluavia puolestaan sadisteiksi.

Masokisti tai sadisti -sanojen käyttäminen ei kuitenkaan suoraan sovi tähän yhteyteen. Ymmärtääkseni masokisti, sanan perinteisessä merkityksessä, saa nautintoa kivusta tai nöyryyttämisen kohteeksi joutumisesta, eli kysymys on yleisen mielipiteen mukaan negatiivisesta asiasta pitämisestä, ei suvaitsemisesta.

Sadistinkin nautinnon käsittääkseni pilaa omien tekojen kohteeksi joutuminen, eikä hänkään suvaitse tekojaan, vaan pitää niiden tekemisestä.

Onko siis olemassa termiä ilmiölle, missä henkilö haluaa jotakin negatiivista itselleen ja muille, muttei kuitenkaan nauti siitä? Tai oikeammin, voi nauttia jonkin negatiivisen tuottamisprosessista, muttei missään tapauksessa lopputuloksesta?

Jotta kukaan ei ylettömästi kiihottuisi, käytetään esimerkkinä kuvitteellista tilannetta, jossa kaikki henkilöt ovat han-suomalaisia:

Yksi pienehkön kerrostaloyhtiön asukkaista juo tolkuttomasti viinaa ja pitää yöaikaan kauheaa meteliä. Asiaan voi suhtautua joko suvaitsemattomasti tai suvaitsevaisesti, ja vielä aktiivisesti tai passiivisesti.

Aktiivisesti suvaitsematon henkilö A käy todennäköisesti ensin huomauttamassa naapurilleen, että tuollaista käytöstä ei täällä suvaita. Mikäli huomautus ei tehoa, esimerkkihenkilömme huomauttanee asiasta isännöitsijälle tms. Jos tämäkään ei tehoa, seuraavaksi vuorossa lienee yhteydenotto poliisiin. Mikäli häiritsevä meno naapurissa kaikesta huolimatta jatkuu ja jatkuu, eikä mikään tunnu auttavan, esimerkkihenkilömme muuttanee mahdollisuuksiensa rajoissa paikkaan, missä häiriköiviä naapureita ei ole.

Passiivisesti suvaitsematon henkilö B, joka ei voi sietää juopon naapurinsa käyttäytymistä, joko kärsii omissa oloissaan tai muuttaa kaikessa hiljaisuudessa muualle.

Passiivisesti suvaitsevainen henkilö C katsoo, että häirikkönaapurilla on oikeus olla halutessaan häirikkö, ja vaikka öinen metelöinti on lähes sietämätöntä, henkilö C ei puutu asiaan, eikä hänellä ole aikeita muuttaa muuallekaan.

Aktiivisesti suvaitsevainen henkilö D toimii seuraavasti. Hänkään ei pidä öisestä metelistä, mutta sen lisäksi, että hän suvaitsee naapurinsa häiritsevää käytöstä, hän jostakin syystä haluaa lisää samanlaisia naapureita ja vaatii henkilöitä A, B ja C tutustumaan häirikkönaapuriin, jolloin he voivat oppia ymmärtämään naapurinsa käytöstä ja pääsevät mahdollisesti jopa osallistumaan öiseen juopotteluun ja riehumiseen. Häirikkönaapurin ohjaamiseen esim. A-klinikan pakeille, henkilö D suhtautuu ehdottoman kielteisesti, koska tämä olisi puuttumista naapurin vakiintuneisiin tapoihinsa ja talosta pois muuttaminen olisi selvä osoitus siitä, että poismuuttajat halveksivat/pelkäävät häirikkönaapuriaan, mikä saattaisi johtaa entistä pahempaan häiriökäyttäytymiseen.

Siinäpä se tuli. Kaikkia neljää esimerkkihenkilöä yhdistää yksi tekijä. Kukaan heistä ei oikeasti pidä naapurin juopottelusta ja metelöinnistä. A ja B sietävät naapurin käytöstä hieman C:tä, ja paljon D:tä heikommin, mutta kaikki, myös suvaitsevaiset C ja D, ovat sisimmässään sitä mieltä, että tuollainen naapuri ei ole oikeasti kiva.

Mielestäni C:tä voisi ehkä kutsua suvaitsevaiseksi, mutta mikä olisi oikea nimitys D:lle?

Enkä hae mitään haukkumanimiä, vaan minua oikeasti kiinnostaa, onko tuollaiselle olemassa pätevää suomen- tai vaikka ulkomaankielistä termiä? Suvaitsevaisuus-sadisti? Sudisti?


« Vastaus #2 : 24.07.2009, 11:34:28 »


En tiedä, onko tarvetta keksiä mitään uutta sanaa. Siinä vain suvaitsevaisuus yhdistyy kohtuullisen epärealistiseen maailmanparannus-idealismiin. Maailmanparantaja voi myös toimia hyvin suvaitsemattomasti ja puuttua häiriöihin välittömästi A:n tavoin, jos ne kokemukset jollain lailla koskettavat häntä itseään, mutta ei välitä tai ymmärrä, että häiriöitä tapahtuu muissa rapuissa tai muille ihmisille myös.

Kokemuksesta nimittäin sanoisin, että moni maailmanparantaja ei näe tai ymmärrä, että häiriöitä syntyy. He näkevät ainoastaan sen, että A ja B syytävät ikäviä katseita tähän juoppoon rappukäytävässä ja kokevat, että häntä pitää suojella ja hoitaa. Tie siihen, että ymmärrys kasvaa, on usein omissa kokemuksissa.

Jotkut ovat toki niin doktrinoituneet, että vaikka heihin kohdistuisi mitä tahansa negatiivista, niin he uskovat oikeaan asiaansa. Asia on tuttu monista ideologioista, ei pelkästään toiseuden palvomisen.



« Vastaus #4 : 24.07.2009, 11:47:07 »

Suvaitsevaisuus-sanan voi tilanteesta riippuen aina korvata jollakin seuraavista sanoista: alistuminen, nöyristely, välinpitämättömyys.

Ja suvaitsevainen henkilö on siis alistuva, nöyristelevä tai välinpitämätön.

Suvaitsevaisuus on tavoitetilana täysin kestämätön. Terveempää olisi tavoitella suoraselkäisyyttä, realistisuutta, rehellisyyttä, avoimuutta tai tasapainoisuutta. Näissä periksi antaminen ja kaiken hyväksyminen ei ole lähtökohta vaan maailmaa pyritään ymmärtämään kokonaisuutena, realistisesti ja järkevästi.



« Vastaus #5 : 24.07.2009, 11:49:23 »

Tämän kirjoituksen pohjalta voi sanoa, että "suvaitsevainen" on yhtä kuin sadisti. Hän kokee, että jokin asia on negatiivinen tai vastenmielinen, mutta hän tahtoo sitä siitä huolimatta lisää ja enemmän muiden riesaksi. "Suvaitsevainen" ihminen myös kannustaa yleensä muita "suvaitsevaisuuteen", mikä siis käytännössä tarkoittaa alistumista ikävien, inhottavilta tuntuvien asioiden alle, ja olemista niistä välittämättä - tai ainakaan valittamatta.

Olen itse miettinyt suvaitsevaisuutta nimenomaan tuolta kannalta, että suvaitsevaisuus tarvitsee kohteen. Suvaitsevaisuus ilman mitään, mitä suvaitaan, on käytännössä merkityksetöntä. Se on vähän kuin pitäminen ilman kohdetta. Kaiken suvaitseminen on käsitteellinen mahdottomuus, koska kaiken suvaitseminen edellyttää myös suvaitsemattomuuden (kuten islamin) suvaitsemista, eli hyväksymistä. Jos "suvaitsevainen" hyväksyy suvaitsemattomuuden, hän ikään kuin antaa sille siunauksensa ja toteaa, että on oikein, että asioita ei suvaita. Hän samaan aikaan on sitä mieltä, että kaikki asiat tulee hyväksyä, että on oikein, että asioita ei tarvitse hyväksyä. Tuossa ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä.

"Suvaitsevaisuus" on samanlainen asia kuin rasismi. Se ei tarkoita enää nykyisessä kielenkäytössä yhtään mitään. Itse asiassa siihen sen - kuten rasisminkin - teho nimenomaan perustuu. "Suvaitsevaisuus" on leimakirves ja keskusteluntappaja, josta ei tule missään tapauksessa kertoa, mitä se tarkoittaa. Jos "suvaitsevaiset" määrittelisivät "suvaitsevaisuutensa", menettäisi "suvaitsevaisuus" välittömästi kaiken tehonsa. Sen teho perustuu puhtaasti siihen, että se ei tarkoita mitään, ja että se on utuinen, humuinen termi vailla minkäänlaista aitoa merkityssisältöä.

"Suvaitsevaisuus", käsitteellinen paradoksi, edustaa uuskieltä pahimmillaan. En yritä sanoa, että se olisi jotenkin vertauskuvallisesti uuskieltä, vaan se on prikulleen sitä, mitä Orwell tarkoitti uuskielellä. "Suvaitsevaisuus" on tehty tietoisesti tai kehittynyt tietoisesta toiminnasta riippumatta kahlitsemaan ihmisen rationaalista ajattelu- ja käsityskykyä. Se edustaa "suvaitsevaiston" itsensä vallanhalua ja kontrollihimoa ja sitä, miten he tahtovat hallita jopa ihmisen ajatuksia. "Suvaitsevaisuus" on kaikkea hyvää ja sallittua ja "suvaitsemattomuus" on kaikkea huonoa ja kiellettyä.


Niin. Suvaitsevuus = doubleplusgood. Suvaitsemattomuus = doubleplusungood.




keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2009

Islam sortaa naisia pahemmin kuin apartheid neekereitä






Miten Saudi-Arabia poikkeaa Etelä-Afrikan apartheidista?



Etelä-Afrikan apartheid-politiikka oli suuren kansainvälisen halveksinnan kohteena (suurimmilta osin hyvästä syystä), jonka takia Etelä-Afrikka oli mittavan taloudellisen ja poliittisen saarron kohteena.

Nykyisin Saudi-Arabia kohtelee naisia jopa huonommin kuin mitä Etelä-Afrikka aikoinaan kohteli mustia. Molemmilla on/oli omat koulunsa ja julkiset tilansa, rajoitteita työelämän osalta, sekä tuomioistuin ottaa huomattavasti rankemman linjan verrattuna (saudi/valkoisiin) miehiin. Mustilla Etelä-Afrikassa oli kuitenkin paremmat oltavat, sillä heillä ei ollut tiukkoja pukeutumisrajoituksia, he saivat ajaa autoa ja matkustaa vapaasti, heillä sai olla pankkitili, ja he saivat valita kenen kanssa menevät naimisiin oman rotunsa sisällä, toisin kuin naiset Saudi-Arabiassa. Etelä-Afrikassa mustilta oli kielletty äänestäminen, mutta heille muodostettiin kuitenkin omia itsehallinnollisia alueita, joissa heillä oli poliittista vaikutusvaltaa ja äänioikeus. Saudi-Arabia ei salli edes tätä naisilleen. Heidän naisensa eivät saa äänestää, saati olla ehdolla.

Miksi kukaan ei laita Saudi-Arabiaa taloudelliseen ja poliittiseen saartoon?


Miksi feministit eivät koskaan kritisoi islamia, vaikka islam sortaa naisia pahemmin kuin apartheid neekereitä?
Miksi rasisminvastaisuudellaan leijuvat moraalisäteilijät eivät koskaan esitä minkäänlaista moraalista paheksuntaa islaminuskoa tai islamilaisten maiden yhteiskuntajärjestelmiä (= totalitaarinen diktatuuri) kohtaan?






Miksi Amnesty ym. "ihmisoikeusjärjestöt" jatkuvasti nuolevat Saudi-Arabian diktaattorin persettä?


Arabit sattuvat asumaan öljyn päällä sijaitsevalla hiekka-aavikolla. Tämä ei tarkoita, että heillä olisi mitään legitiimiä intressiä siihen öljyyn.

Arabeilla ei ole mitään osaa eikä arpaa öljynetsintään, öljyntuotantoon, öljynjalostukseen ja öljypohjaisten polttoaineiden jakeluverkostoon. Kaikki arabimaista löydetty öljy on valkoisten miesten löytämää. Arabit tms. muslimit eivät siis ole löytäneet, tuottaneet tai jalostaneet öljyä eivätkä vieneet jalostettuja tuotteita eli öljypohjaisia polttoaineita ja muovia jne. länsimaihin. Miksi arabien tms. muslimien pitäisi siis saada penniäkään siitä öljystä?

Arabit ovat barbaareja, joiden keskiaikaisia, uskonnollisesti fanaattisia yhteiskuntia pidetään yllä länsimaista arabivaltioiden diktaattoreille virtaavilla öljytuloilla. Tämä on väärin.

Jos länsimaalaiset ihmisoikeusaktivistit halusivat kaataa Etelä-Afrikan apartheidin julistamalla Etelä-Afrikan kauppasaartoon, miksi länsimaalaiset ihmisoikeusaktivistit eivät vaadi öljytulojen ottamista pois Saudi-Arabialta ym. islamilaisilta diktatuureilta?

lauantaina, heinäkuuta 18, 2009

Mielipuolet hyysäävät mustalaiskerjäläisiä

Romanikerjäläiset jonottavat Pelastusarmeijan jakamaa ruokaa Kalliossa

16.7.2009

Romanikerjäläiset ovat viime aikoina jonottaneet Pelastusarmeijan jakamaa ruokaa Helsingin Kalliossa. Asiasta kertoi Ylen uutiset torstaina.

Ylen haastatteleman Pelastusarmeijan sosiaalisihteerin Tella Puotiniemen mukaan joka kymmenes ruokaa jonottava on romanikerjäläinen.


Kommentti HS:n yleisönosastosta:

Ilmaista rahaa, ilmaista ruokaa. On se hienoa kun Suomesta saa kaikki repiä irti mitä kykenee ja siihen ei puututa. Voihan siinä kerjäläisellä olla nälkä, mutta syökööt kotimaassaan, säästyisipä matkarahat. Jos siis oletetaan niin hyväuskoisesti, ettei taustalla ole rikollisuutta, joka matkat maksaa.

Kerjääminenkin lienee vain kulissi pahemmille rikoksille. Olisi kova kiire saada lainsäädäntömme ajantasalle niin, että karkoitus maasta onnistuisi nopeasti tuollaisissa tapauksissa. Kuten myös uudelleen turvapaikkaa vuosittain hakevat täällä lomailevat pitäisi bongata rekisteristä ja kääntää samana päivänä takaisin. Tuotakaan ei tarvitsisi kauaa harrastaa kun sana kuuluisi lähtöpaikkoihinkin ja tulijavirrat tyrehtyisivät.


Näin juuri.

Ilmainen raha houkuttelee Suomeen kerjäläisiä kuin hunaja kärpäsiä.

Mitä enemmän niille jaetaan rahaa ja ilmaista ruokaa, sitä enemmän niitä tulee.

Balkanilla asuu noin miljoona mustalaista. Kyllä ne kaikki tulevat Suomeen, jos niitä tänne houkutellaan jakamalla niille ilmaista rahaa ja ilmaista ruokaa.

Suomessa on tällä hetkellä noin kymmenentuhatta mustalaista. Jokainen tietää, millaista väkeä Suomessa 500 vuotta asuneet mustalaiset ovat. Jos niiden lisäksi tänne houkutellaan kaikki Balkanin mustalaiset, Suomen mustalaisväestö satakertaistuu.

Miksi helvetissä Suomessa on tuollaisia saatanan sairaita raivohulluja, jotka hyysäävät mustalaiskerjäläisiä?

Ketkä vitun hullut päästävät mustalaiskerjäläisiä Suomeen?

Ketkä kusipäät hyysäävät niitä ja siten houkuttelevat tänne satojatuhansia kerjäläisiä lisää?!

Mistä noita mielipuolia sikiää?!

Älkää enää koskaan antako penniäkään Pelastusarmeijalle.

Terveisiä Pelastusarmeijalle HS:n yleisönosastosta:

Olen antanut jo noin kaksikymmentä vuotta (eli puolet elämästäni) joka ikinen joulu Pelastusarmeijan joulupataan vähän suuremman lahjoituksen, koska olen ollut varma, että raha menee kotimaan vähäosaisten hyväksi - toisin kuin monella muulla avustusjärjestöllä.

Ilmesesti tämäkin on nyt muuttunut, kun Pelastusarmeija on alkanut hoivaamaan myös kerjääviä romaneja. Mielestäni tämä on täysin uskomatonta, ja ainakin minulle riittää. Tästä päivästä eteenpäin Pelastusarmeija(kaan) ei tule saamaan minulta pennin hyrrää. Sääli, mutta en halua, että minun rahoillani tuetaan näitä kerjäläislaumoja.

Uutinen herättää myös mielenkiintoisen kysymyksen: jos kerran romanikerjäläiset (ainakin osa) hakevat aktiivisesti ilmaista ruokaa , mihin heidän kerjuulla hankitut rahansa menevät? Ei ainakaan ruokaan?



Pelastusarmeija on maanpetoksellinen rikollisjärjestö, joka terrorisoi Suomena houkuttelemalla tänne satojatuhansia mustalaiskerjäläisiä Balkanilta.

Mustalaiskerjäläiset ovat ammattirikollisia, jotka ovat kansainvälisen mafian tänne tuomia.

Pelastusarmeija tukee kansainvälistä mafiaa antamalla ilmaiset lounaat ihmissalakuljetusta harrastavan kansainvälisen mafian tänne tuomille ammattivarkaille.

Pahimpia rikollisia ja maanpettureita ovat kuitenkin suomalaiset poliitikot ja byrokraatit, jotka tuovat tänne näitä mustalaiskerjäläisiä suomalaisten veronmaksajien rahoilla:

Eilen kertoi uutinen että Bulgariasta ja Romaniasta on tullut "pakolaisia" ja heillekin taataan asunto ja toimeentulo turvapaikkahakemuksen käsittelyn ajaksi. Tässä taas Suomi päättää itse, koska laki kuulemma sanoo näin että kaikille turvapaikanhakijoille on asunto ja toimeentulo taattava.

Muissa ainakaan pohjoismaissa ei olla näin sinisilmäisiä, vaan olisivat lähettäneet elintasopakolaiset jo takaisin kotiin, Etelä-euroopan maita ei varmaan myöskään voi näin vetää nenästä.


Suomalaiset poliitikot ovat mielipuolisia, sairaita maanpettureita. Suomalaiset poliitikot ja byrokraatit haluavat tuhota Suomen tuomalla tänne satojatuhansia kerjäläisiä, ammattivarkaita ym. rikollisia.

Samaan aikaan suomalaisilta koululaisilta viedään ruokapöydästä pois leipä ja maito:

Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Pirjo Pietinen sanoo, että kouluruoan jatkuva karsinta heikentää ruoan ravitsemuksellisia arvoja väkisinkin.

– Kyllä jossain menee raja, mitä lapsilta voidaan viedä ja nyt se raja on kyllä ylitetty. Jos tässä leipien maassa ei tarjota lapsille leipää – ja kyse on sentään vain kymmenestä sentistä – niin on se kyllä ennenkuulumatonta, Pirjo Pietinen toteaa.

Ruoan hinta on noussut tänä vuonna liki kymmenellä prosentilla. Eniten ovat kallistuneet maito- ja viljatuotteet sekä liha.

Raju kallistuminen on pakottanut useimmat koulut säästölinjalle. Nauta on vaihtunut possuksi, pehmeä leipä näkkäriksi, salaatit raasteeksi ja lohi tonnikalaksi. Maidon rinnalla ruokajuomaksi tarjotaan vettä tai mehua.


Pöyristyttävimpänä tutkimusprofessori pitää maidon korvaamista mehulla.

– Olemme lähettäneet Opetushallituksen kanssa jo vuosi sitten kouluille suosituskirjeen, jossa sanottiin, ettei kouluissa saa tarjota virvoitusjuomia, makeisia eikä sokerimehuja. Mutta ilmeisesti sillä paperilla on pyyhitty pöytää.


Suomalaisten lasten kouluruokaan ei siis riitä rahaa, koska verovarat käytetään mieluummin Bulgariasta ja Romaniasta tulleiden mustalaiskerjäläisten eli kansainvälisen mafian agentteina toimivien ammattivarkaiden hyysäämiseen.

Koululaisille annetaan vähemmän ruokaa, jotta balkanilaisille mustalaisille ja kansainvälisille rikollisjärjestöille voidaan antaa lisää rahaa.

Tätä saatanan mielisairasta paskamaisuutta kannattavat tasavallan presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen, valtiovarainministeri Jyrki Katainen, työministeri Anni Sinnemäki, maahanmuuttoministeri Astrid Thors ja RKP:n puheenjohtaja, ympäristöministeri Stefan Wallin.

Mietin tässä vain sitä, onko 'maanpetturi' liian lievä ilmaisu kuvaamaan tätä ihmissaastaa, tätä viidettä kolonnaa, tätä omaa kansaansa vastaan sotivaa paskasakkia, tätä terroristijoukkoa, tätä sairasta rikollisjengiä, noita kuvottavia olioita.

torstaina, heinäkuuta 16, 2009

Neekereiden biologinen afrikkalainen kansanluonne

Kirjoitin taannoin tällaista korutonta faktaa neekereistä:


Mustien ihmisten tuottamia yhteiskuntia ja kulttuureja voisi käydä katsomassa Afrikassa, jos siellä ei olisi valkoisten ihmisten sinne rakentamia rautateitä, lentokenttiä, asfaltoituja teitä ja katuja, kivitaloja, sähköä, puhelinta, televisiota jne.



Afrikkalaisten mielestä ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, korruptio, klaanisodat, taikausko ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat ovat normaalia meininkiä. Jos afrikkalaiset muodostavat väestön enemmistön jossain Afrikan ulkopuolisessa maassa, tämä maa muuttuu Afrikaksi. Näin on käynyt mm. Haitissa, jonka voodoo-kulttuuri ja bolshevistisen anarkian repimä yhteiskunta muistuttavat kummasti afrikkalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.

USA:ssa ja Kanadassa neekerit käyttäytyvät jotakuinkin siedettävästi vain silloin, kun ovat selvästi vähemmistönä. Ympäröivä valkoinen yhteiskunta, toisaalta väkivaltakoneistollaan (poliisit, vankilat, aseellinen itsepuolustus, KKK-tyyliset vigilantistit), toisaalta sosiokulturaalisella paineellaan, pakottaa neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin.

Valkoiset amerikkalaiset ovat tietysti eurooppalaisia, joten heidän dominoimansa yhteiskunta on Amerikassa sijaitseva eurooppalainen yhteiskunta.

Vastaavasti mustat amerikkalaiset ovat Amerikassa asuvia afrikkalaisia, joten heidän dominoimansa alueet ovat afrikkalaisia saarekkeita valkoisen eurooppalaisen yhteiskunnan meressä.
Neekerienemmistöiset alueet tietysti poikkeaisivat valkoisista alueista nykyistä enemmän, jos ne olisivat itsenäisiä kaupunkivaltioita. Koska ne kuitenkin kuuluvat Yhdysvaltoihin, niissä on voimassa sama laki kuin muualla Yhdysvalloissa. Ympäröivä valkoinen yhteiskunta ikään kuin miehittää näitä neekerienklaaveja pitämällä poliisivoimin edes jotenkuten voimassa valkoisten ihmisten säätämiä lakeja myös neekerighettojen alueella. Neekerit itse eivät kuitenkaan olisi kyseisiä lakeja säätäneet eivätkä yrittäisikään ylläpitää niitä.
Neekerit noudattavat valkoisen yhteiskunnan säätämiä lakeja vain silloin, kun niitä konkreettisesti ylläpidetään kovalla kurilla. Jos kuri heltyy, neekereiden biologinen afrikkalainen kansanluonne manifestoituu taas heidän käytöksessään.

Ihminen on kuitenkin eläin, homo sapiens. Ihmistä ei ole luotu minkään jumalan kuvaksi. Mitään jumalia ei ole eikä kukaan ole luonut ihmistä.
Ihminen on geenien muovaamaa biomassaa, jota koskevat tietyt biologiset lainalaisuudet. Samoin kuin ihminen tarvitsee tietyn määrän tietynlaista ravintoa pysyäkseen hengissä, samoin ihmisen toiminnassa on tietynlaisia mm. aggressiivisuuteen, seksuaalisuuteen ja älykkyyteen liittyviä lainalaisuuksia.

Neekerien tuominen Eurooppaan alentaa Euroopan väestön keskimääräistä älykkyystasoa, koska neekereillä on matalampi mediaani-ÄO kuin valkoisilla. Älykkyyden ja elintason välillä on positiivinen korrelaatio.
Kausaliteetti kulkee molempiin suuntiin: toisaalta elintason nousu nostaa älykkyystasoa vähentämällä mm. aliravitsemuksesta aiheutuvia aivovaurioita väestössä, toisaalta älykkäämpi väestö pystyy tuottamaan itselleen korkeamman elintason. Kun väestön keskimääräinen älykkyystaso laskee, maan elintaso laskee. Tyhmät ihmiset eivät pysty ylläpitämään korkeaa elintasoa, koska elintaso on yhtä kuin tavaroiden ja palveluiden kokonaistuotannon reaaliarvo per capita; tyhmät ihmiset eivät pysty ylläpitämään yhtä arvokasta hyödykkeiden kokonaistuotantoa kuin älykkäämmät ihmiset, joten tyhmemmällä yhteiskunnalla on matalampi elintaso.


Kuinka ollakaan, mustia koululaisia opettanut valkoinen amerikkalainen opettaja Christopher Jackson raportoi tällaista mustien käytöksestä:

The mainstream press gives a hint of what conditions are like in black schools, but only a hint. Expressions journalists use like “chaotic” or “poor learning environment” or “lack of discipline” do not capture what really happens. There is nothing like the day-to-day experience of teaching black children and that is what I will try to convey.
Most whites simply do not know what black people are like in large numbers,and the first encounter can be a shock. One of the most immediately striking things about my students was that they were loud. They had little conception of ordinary decorum. It was not unusual for five blacks to be screaming at me at once. Instead of calming down and waiting for a lull in the din to make their point—something that occurs to even the dimmest white students—blacks just tried to yell over each other. It did no good to try to quiet them, and white women were particularly inept at trying. I sat in on one woman’s class as she begged the children to pipe down. They just yelled louder so their voices would carry over hers.
Many of my black students would repeat themselves over and over again—just louder. It was as if they suffered from Tourette syndrome. They seemed to have no conception of waiting for an appropriate time to say something. They would get ideas in their heads and simply had to shout them out.
I might be leading a discussion on government and suddenly be interrupted: “We gotta get more Democrats! Clinton, she good!” The student may seem content with that outburst but two minutes later, he would suddenly start yelling again: “Clinton good!”
Anyone who is around young blacks will probably get a constant diet of rap music. Blacks often make up their own jingles,and it was not uncommon for 15 black boys to swagger into a classroom, bouncing their shoulders and jiving back. They were yelling back and forth, rapping 15 different sets of words in the same harsh, rasping dialect. The words were almost invariably a childish form of boasting: “Who got dem shine rim, who got dem shine shoe, who got dem shine grill (gold and silver dental caps)?”
The amateur rapper usually ends with a claim—in the crudest terms imaginable—that all womankind is sexually devoted to him. For whatever reason, my students would often groan instead of saying a particular word, as in, “She suck dat aaahhhh (think of a long grinding groan), she f**k dat aaaahhhh, she lick dat aaaahhh.”
So many black girls dance in the hall, in the classroom, on the chairs, next to the chairs, under the chairs, everywhere. Once I took a call on my cell phone and had to step outside of class. I was away about two minutes but when I got back the black girls had lined up at the front of the classroom and were convulsing to the delight of the boys. Many black people, especially black women, are enormously fat. Some are so fat I had to arrange special seating to accommodate their bulk. I am not saying there are no fat white students — there are — but it is a matter of numbers and attitudes. Many black girls simply do not care that they are fat. There are plenty of white anorexics, but I have never metor heard of a black anorexic.
“Black women be big Mr. Jackson,” my students would explain. “Is it okay in the black community to be a little overweight?” I ask. Two obese black girls in front of my desk begin to dance, “You know dem boys lak juicy fruit, Mr. Jackson.” “Juicy” is a colorful black expression for the buttocks.
Blacks, on average, are the most directly critical people I have ever met: “Dat shirt stupid. Yo’ kid a bastard. Yo’ lips big.”
Unlike whites, who tread gingerly around the subject of race, they can be brutally to the point. Once I needed to send a student to the office to deliver a message. I asked for volunteers, and suddenly you would think my classroom was a bastion of civic engagement. Thirty dark hands shot into the air. My students loved to leave the classroom and slack off, even if just for a few minutes, away from the eye of white authority. I picked a light-skinned boy to deliver the message. One very black student was indignant: “You pick da half-breed.” And immediately other blacks take up the cry, and half a dozen mouths are screaming, “He half-breed.”
For decades, the country has been lamenting the poor academic performance of blacks and there is much to lament. There is no question, however, that many blacks come to school with a serious handicap that is not their fault. At home they have learned a dialect that is almost a different language. Blacks not only mispronounce words; their grammar is often wrong. When a black wants to ask, “Where is the bathroom?” he may actually say “Whar da badroombe?” Grammatically, this is the equivalent of “Where the bathroom is?”
And this is the way they speak in high school. Students write the way they speak, so this is the language that shows up in written assignments.
It is true that some whites face a similar handicap. They speak with what I would call a “country” accent that is hard to reproduce but results in sentences such as “I’m gonna gemme a Coke.” Some of these country whites had to learn correct pronunciation and usage. The difference is that most whites overcome this handicap and learn to speak correctly; many blacks do not.
Most of the blacks I taught simply had no interest in academic subjects.
I taught history, and students would often say they didn’t want to do an assignment or they didn’t like history because it was all about white people. Of course, this was “diversity” history, in which every cowboy’s black cook got a special pageon how he contributed to winning the West, but black children still found it inadequate.
So I would throw up myhands and assign them a project on a real, historical black person. My favorite was Marcus Garvey. They had never heard of him, and I would tell them to research him, but they never did. They didn’t care and they didn’t want to do any work.
Anyone who teaches blacks soon learns that they have a completely different view of government from whites.
Once I decided to fill 25 minutes by having students write about one thing the government should do to improve America. I gave this question to three classes totaling about 100 students, approximately 80 of whom were black.
My few white students came back with generally “conservative” ideas. “We need to cut off people who don’t work,”was the most common suggestion.
Nearly every black gave a variation on the theme of “We need more government services.”
My students had only the vaguest notion of who pays for government services. For them, it was like a magical piggy bank that never goes empty. One black girl was exhorting the class on the need for more social services and I kept trying to explain that people, real live people, are taxed for the money to pay for those services.
“Yeah, it come from whites,” she finally said. “They stingy anyway.”
“Many black people make over $50,000 dollars a year and you would also be taking away from your own people,” I said.
She had an answer to that: “Dey half breed.” The class agreed. I let the subject drop.
Many black girls are perfectly happy to be welfare queens. On career day, one girl explained to the class that she was going to have lots of children and get fat checks from the government. No one in the class seemed to have any objection to this career choice.
Surprising attitudes can come out in class discussion. We were talking about the crimes committed in the aftermath of Hurricane Katrina, and I brought up the rape of a young girl in the bathroom of the Superdome. A majority of my students believed this was a horrible crime but a few took it lightly. One black boy spoke up without raising his hand: “Dat no big deal. They thought they is gonna die so they figured they have some fun. Dey jus’ wanna have a fun time; you know what I’m sayin’?” A few black heads nodded in agreement.
My department head once asked all the teachers to get a response from all students to the following question: “Do you think it is okay to break the law if it will benefit you greatly?” By then, I had been teaching for a while and was not surprised by answers that left a young, liberal, white woman colleague aghast. “Yeah” was the favorite answer. As one student explained, “Get dat green.”
There is a level of conformity among blacks that whites would find hard to believe. They like one kind of music: rap. They will vote for one political party: Democrat. They dance one way, speak one way, are loud the same way, and fail their exams in the same way. Of course, there are exceptions but they are rare. Whites are different. Some like country music, others heavy metal, some prefer pop, and still others, God forbid, enjoy rap music. They have different associations, groups, almost ideologies. There are jocks, nerds, preppies, and hunters. Blacks are all — well — black, and they are quick to let other blacks know when they deviate from the norm.
One might object that there are important group differences among blacks that a white man simply cannot detect. I have done my best to find them, but so far as I can tell, they dress the same, talk the same, think the same. Certainly, they form rival groups, but the groups are not different in any discernible way. There simply are no groups of blacks that are as distinctly different from each other as white “nerds,” “hunters,” or “Goths,” for example.
How the world looks to blacks
One point on which all blacks agree is that everything is “racis’.” This is one message of liberalism they have absorbed completely. Did you do your homework? “Na, homework racis’. ”Why did you get an F on the test? “Test racis’.”
I was trying to teach a unit on British philosophers and the first thing the studentsnoticed about Bentham, Hobbes, and Locke was “Dey all white! Where da black philosopher a’?”
I tried to explain there were no blacks in eighteenth century Britain. You can probably guess what they said to that: “Dat racis’!”
One student accused me of deliberately failing him on a test because I didn’t like black people. “Do you think I really hate black people?” “Yeah.” “Have I done anything to make you feel this way? How do you know?” “You just do.” “Why do you say that?” He just smirked, looked out the window, and sucked air through his teeth. Perhaps this was a regional thing, but the blacks often sucked air through their teeth as a wordless expression of disdain or hostility.
My students were sometimes unable to see the world except through the lens of their own blackness. I had a class that was host to a German exchange student. One day he put on a Power Point presentation with famous German landmarks as well as his school and family. From time to time during the presentation, blacks would scream, “Where da black folk?!” The exasperated German tried several times to explain that there were no black people where he lived in Germany. The students did not believe him. I told them Germany is in Europe, where white people are from, and Africa is where black people are from. They insisted that the German student was racist, and deliberately refused to associate with blacks.
Blacks are keenly interested in their own racial characteristics. I have learned, for example, that some blacks have “good hair.” Good hair is black parlance for black-white hybrid hair. Apparently, it is less kinky, easier to style, and considered more attractive.
Blacks are also proud of light skin. Imagine two black students shouting insults across the room. One is dark but slim; the other light and obese. The dark one begins the exchange: “You fat, Ridario!” Ridario smiles, doesn’t deign to look at his detractor, shakes his head like a wobbling top, and says, “You wish you light skinned.” They could go on like this, repeating the same insults over and over.
My black students had nothing but contempt for Hispanic immigrants. They would vent their feelings so crudely that our department strongly advised us never to talk about immigration in class in case the principal or some outsider might overhear. Whites were “racis’,” of course, but they thought of us at least as Americans. Not the Mexicans. Blacks have a certain, not necessarily hostile understanding of white people. They know how whites act, and it is clear they believe whites are smart and are good at organizing things. At the same time, they probably suspect whites are just putting on an act when they talk about equality, as if it is all a sham that makes it
easier for whites to control blacks.
Blacks want a bigger piece of the American pie. I’m convinced that if it were up to them they would give whites a considerably smaller piece than whites get now, but they would give us something. They wouldn’t give Mexicans anything.
What about black boys and white girls? No one is supposed to notice this or talk about it but it is glaringly obvious: Black boys are obsessed with white girls.
I’ve witnessed the following drama countless times. A black boy saunters up to a white girl. The cocky black dances around her, not really in a menacing way. It’s more a shuffle than a threat. As he bobs and shuffles he asks, “When you gonna go wit’ me?” There are two kinds of reply. The more confident white girl gets annoyed, looks away from the black and shouts, “I don’t wanna go out with you!” The more demure girl will look at her feet and mumble a polite excuse but ultimately say no. There is only one response from the black boy: “You racis’.”
Many girls — all too many — actually feel guilty because they do not want to date blacks. Most white girls at my school stayed away from blacks, but a few, particularly the ones who were addicted to drugs, fell in with them.
There is something else that is striking about blacks. They seem to have no sense of romance, of falling in love. What brings men and women together is sex, pure and simple, and there is a crude openness about this. There are many degenerate whites, of course, but some of my white students were capable of real devotion and tenderness, emotions that seemed absent from blacks — especially the boys.
Black schools are violent and the few whites who are too poor to escape are caught in the storm. The violence is astonishing, not so much that it happens, but the atmosphere in which it happens. Blacks can be smiling, seemingly perfectly content with what they are doing, having a good time, and then, suddenly start fighting. It’s uncanny.
Not long ago, I was walking through the halls and a group of black boys were walking in front of me. All of a sudden they started fighting with another group in the hallway.
Blacks are extraordinarily quick to take offense. Once I accidentally scuffed a black boy’s white sneaker with my shoe. He immediately rubbed his body up against mine and threatened to attack me. I stepped outside the class and had a security guard escort the student to the office. It was unusual for students to threaten teachers physically this way, but among themselves, they were quick to fight for similar reasons.
The real victims are the unfortunate whites caught in this. They are always in danger and their educations suffer.
White weaklings are particularly susceptible, but mostly to petty violence. They may be slapped or get a couple of kicks when they are trying to open a bottom locker. Typically, blacks save the hard, serious violence for each other.
There was a lot of promiscuous sex among my students and this led to violence.
Black girls were constantly fighting over black boys. It was not uncommon to see two girls literally ripping each other’s hair out with a police officer in the middle trying to break up the fight. The black boy they were fighting over would be standing by with a smile, enjoying the show he had created.
Forreasons I cannot explain, boys seldom fought over girls. Pregnancy was common among the blacks, though many black girls were so fat I could not tell the difference. I don’t know how many girls got abortions, but when they had the baby they usually stayed in school and had their own parents look after the child. The school did not offer daycare.
Security guards are every where in black schools — we had one on every hall. They also sat in on unruly classes and escorted students to the office. They were unarmed, but worked closely with the three city police officers who were constantly on duty.
There was a lot of drug-dealing at my school. This was a good way to make a fair amount of money but it also gave boys power over girls who wanted drugs. An addicted girl — black or white — became the plaything of anyone who could get her drugs.
One of my students was a notorious drug dealer. Everyone knew it. He was 19 years old and in eleventh grade. Once he got a score of three out of 100 on a test. He had been locked up four times since he was 13.
One day, I asked him, “Why do you come to school?” He wouldn’t answer. He just looked out the window, smiled, and sucked air through his teeth. His friend Yidarius ventured an explanation: “He get dat green and get dem females.” “What is the green?” I asked. “Money or dope?” “Both,” said Yidarius with a smile. A very fat black interrupted from across the room: “We get dat lunch,” Mr. Jackson. “We gotta get dat lunch and brickfuss.” He meant the free breakfast and lunch poor students get every day. “Nigga, we know’d you be lovin’ brickfuss!” shouts another student.
Some readers may believe that I have drawn a cruel caricature of black students. After all, according to official figures some 85 percent of them graduate. It would be instructive to know how many of those scraped by with barely a C- record. They go from grade to grade and they finally get their diplomas because there is so much pressure on teachers to push them through. It saves money to move them along, the school looks good, and the teachers look good. Many of these children should have beenfailed, but the system would crack under their weight if they were all held back.
How did my experiences make me feel about blacks? Ultimately, I lost sympathy for them. In so many ways they seem to make their own beds. There they were in an integrationist’s fantasy — in the same classroom with white students, eating the same lunch, using the same bathrooms, listening to the same teachers — and yet the blacks fail while the whites pass.
One tragic outcome among whites who have been teaching for too long is that it can engender something close to hatred. One teacher I knew gave up fast food — not for health reasons but because where he lived most fast-food workers were black. He had enough of blacks on the job. This was an extreme example but years of frustration can take their toll. Many of my white colleagues with any experience were well on their way to that state of mind.
There is an unutterable secret among teachers: Almost all realize that blacks do not respond to traditional white instruction. Does that put the lie to environmentalism? Not at all. It is what brings about endless, pointless innovation that is supposed to bring blacks up to the white level. The solution is more diversity — or put more generally, the solution is change.
Change is an almost holy word in education, and you can fail a million times as long as you keep changing. That is why liberals keep revamping the curriculum and the way it is taught.
For example, teachers are told that blacks need hands-on instruction and more group work. Teachers are told that blacks are more vocal and do not learn through reading and lectures. The implication is that they have certain traits that lend themselves to a different kind of teaching. Whites have learned a certain way forcenturies but it just doesn’t work withblacks. Of course, this implies racial differences but if pressed, most liberal teachers would say different racial learning styles come from some indefinable cultural characteristic unique to blacks.
Therefore, schools must change, America must change. But into what? How do you turn quantum physics into hands-on instruction or group work? Noone knows, but we must keep changing until we find something that works.
Public school has certainly changed since anyone reading this was a student. I have a friend who teaches elementary school, and she tells me that every week the students get a new diversity lesson, shipped in fresh from some bureaucrat’s office in Washington or the state capital. She showed me the materials for one week: a large poster, about the size of a forty-two inch flat-screen television. It shows an utterly diverse group — I mean diverse: handicapped, Muslim, Jewish, effeminate, poor, rich, brown, slightly brown, yellow, etc. — sitting at a table, smiling gaily, accomplishing some undefined task. The poster comes with a sheet of questions the teacher is supposed to ask. One might be: “These kids sure look different, but they look happy. Can you tell me which one in the picture is an American?” Some eight-year-old, mired in ignorance, will point to a white child like himself. “That one.” The teacher reads from the answer, conveniently printed along with the question. “No, Billy, all these children are Americans. They are just as American as you.” The children get a snack, and the poster goes up on the wall until another one comes a week later.
This is what happens at predominately white, middle-class, elementary schools everywhere. Elementary school teachers love All of the Colors of the Race, by award-winning children’s poet Arnold Adoff. These are some of the lines they read to the children: “Mama is chocolate …Daddy is vanilla … Me (sic) is better …It is a new color. It is a new flavor. For love. Sometimes blackness seems too black for me, and whiteness is too sickly pale; and I wish every one were golden. Remember: long ago before people moved and migrated, and mixed and matched … there was one people: one color, one race. The colors are flowing from what was before me to what will be after. All the colors.”
Teaching as a career
It may come as a surprise after what I have written, but my experiences have given me a deep appreciation for teachingas a career. It offers a stable, middle-class life but
comes with the capacity to make real differences in the lives of children. In our modern, atomized world children often have very little communication with adults — especially, or even,with their parents — so there is potential for a real transaction between pupil and teacher, disciple and master. A rewarding relationship can grow up between an exceptional, interested student and his teacher.
I have stayed in my classroom with a group of students discussing ideas and playing chess until the janitor kicked us out. I was the old gentleman, imparting my history, culture, personal loves and triumphs, defeats and failures to young kinsman.
Sometimes I fancied myself Tyrtaeus, the Spartan poet, who counseled the youth to honor and loyalty. I never had this kind of intimacy with a black student, and I know of no other white teacher who did.
Teaching can be fun. For a certain kind of person it is exhilarating to map out battles on chalk boards, and teach heroism. It is rewarding to challenge liberal prejudices, to leave my mark on these children, but what I aimed for with my white students I could never achieve with the blacks.
There is a kind of child whose look can melt your heart: some working-class castaway, in and out of foster homes, often abused, who is nevertheless almost an angel. Your heart melts for these children, this refuse of the modern world. Many white students possess a certain innocence; their cheeks still blush.
Try as I might, I could not get the blacks to care one bit about Beethoven or Sherman’s march to the sea, or Tyrtaeus, or Oswald Spengler, or even liberals like John Rawls, or their own history. They cared about nothing I tried to teach them.
When this goes on year after year it chokes the soul out of a teacher, destroys his pathos, and sends him guiltily searching for The Bell Curve on the Internet. Blacks break down the intimacy that can be achieved in the classroom, and leave you convinced that that intimacy is really a form of kinship.
Without intending to, they destroy what is most beautiful — whether it be your belief in human equality, your daughter’s innocence, or even the state of the hallway.
Just last year I read on the bathroom stall the words “F**k Whitey.” Not two feet away, on the same stall, was a small swastika.
The National Council for the Social Studies, the leading authority on social science education in the United States, urges teachers to inculcate such values as equality of opportunity, individual property rights, and a democratic form of government. Even if teachers could inculcate this milquetoast ideology into whites, liberalism is doomed because so many non-whites are not receptive to education of any kind beyond the merest basics.
It is impossible to get them to care about such abstractions as property rights or democratic citizenship. They do not see much further than the fact that you live in a big house and “we in da pro-jek.”
Of course, there are a few loutish whites who will never think past their next meal and a few sensitive blacks for whom anything is possible, but no society takes on the characteristics of its exceptions.
Once I asked my students, “What do you think of the Constitution?” “It white,” one slouching black rang out. The class began to laugh. And I caught myself laughing along with them, laughing while Pompeii’s volcano simmers, while the barbarians swell around the Palatine, while the country I love, and the job I love, and the community I love become dimmer by the day.
I read a book by an expatriate Rhodesian who visited Zimbabwe nott oo many years
ago. Traveling with a companion, she stopped at a store along the highway. A black man materialized next to her car window. “Job, boss, (I) work good, boss,” he pleaded. “You give job.” “What happened to your old job?” the expatriate white asked. The black man replied in the straightforward manner of his race: “We drove out the whites. No more jobs. You give job.”
At some level, my students understand the same thing. One day I asked the bored, black faces staring back at me. “What would happen if all the white people in America
disappeared tomorrow?” “We screwed,” a young, pitch-black boy screamed back. The rest of theblacks laughed.
I have had children tell me to my face as they struggled with an assignment. “I cain’t do dis, Mr. Jackson. I black.”
The point is that human beings are not always rational. It is in the black man’s interest to have whites in Zimbabwe but he drives them out and starves. Most whites do not think black Americans could ever do anything so irrational. They see blacks on television smiling, fighting evil whites, embodying white values. But the real black is not on television, and you pull your purse closer when you see him, and you lock the car doors when he swaggers by with his pants hanging down almost to his knees.
For those of you with children, better a smaller house in a white district than a fancy one near a black school. I have been in parent-teacher conferences that broke my heart: the child pleading with his parents to take him out of school; the parents convinced their child’s fears are groundless.
If you love your child, show her you care — not by giving her fancy vacations or a car, but making her innocent years safe and happy. Give her the gift of a not-heavily black school.

Kuten huomaatte, tämän mustia koululaisia vuosien ajan opettaneen valkoisen amerikkalaisen opettajan käsitys neekereiden biologisesta afrikkalaisesta kansanluonteesta on täsmälleen samanlainen kuin minun.

Jäämme odottelemaan, että Mikko Puumalainen, Johanna Suurpää ja Mika Illman ryhtyvät naama punaisena huutamaan:

Ei se ole noin!! Ei se saa olla noin!! Rotuja ei ole olemassa!! Neekerit ovat aivan samanlaisia kuin valkoiset ihmiset!! Mitään geneettisiä eroja ei ole!! Geenejä ei ole olemassa!! Kaikki erot ovat kulttuurillisia!! Biologiaa ei ole!! Biologia on rasismia!! Rasismi on ajatusrikos!!

Kysymys: ovatko Mikko Puumalainen, Johanna Suurpää ja Mika Illman koskaan tavanneet yhtäkään neekeriä?

Ovatko he koskaan keskustelleet yhdenkään neekerin kanssa?

Ovatko he vuosien ajan työskennelleet joka päivä kymmenien neekerien kanssa, kuten edellä siteerattu opettaja?

Kummalla on mielestänne realistisempi käsitys neekereistä: a) suomalaisella byrokraatilla, joka ei ole koskaan tavannut yhtäkään neekeriä, b) amerikkalaisella opettajalla, joka on vuosien ajan opettanut joka päivä kymmeniä mustia koululaisia?

tiistaina, heinäkuuta 14, 2009

Somalit aiheuttavat palohälytyksiä huvikseen


Imatran paloasemalta on tämän vuoden puolella käyty toteamassa jo 30 erhehälytystä Joutsenon vastaanottokeskuksessa. Kaikkiaan Imatran paloasemalle on tullut 50 automaattihälytystä.

Vastaanottokeskuksen johtaja Jari Kähkönen tietää väärien hälytysten yleisimmät syyt.
- Tupakointi ja ruuanvalmistuksen käryt. Ymmärrän hyvin pelastuslaitoksen närkästyksen tilanteeseen.



Suomalaisten veronmaksajien rahoilla hotellimajoituksessa elävät somalit siis huvikseen polttelevat tupakkaa sisätiloissa tupakointikielloista ja palovaroittimista huolimatta, aiheuttaen siis tahallaan virheellisiä palohälytyksiä.

Somaleille ei siis riitä, että he saavat asua hotellissa suomalaisten veronmaksajien kustannuksella; he vittuilevat suomalaisille veronmaksajille vielä lisää aiheuttamalla piruuttaan vääriä palohälytyksiä, varastaen siis tälläkin tavalla tuhansia euroja lisää veronmaksajien rahoja joka kerta ja vaarantaen suomalaisten hengen johtamalla paloautot harhaan.

Jos jossakin on oikea tulipalo somalien tahallaan aiheuttaman väärän palohälytyksen aikana, suomalaiset kuolevat palavaan taloon somalien johdatettua paloautot väärään paikkaan ihan vain vittuilumielessä.


Erhehälytykset alkoivat lisääntyä viime vuoden loppupuolella, kun vastaanottokeskuksen tilat tulivat täyteen. Sen jälkeen hälytykseen on lähdetty Imatralta viikottain.


Tämä on siis somaleille rutiininomaista toimintaa. Kyseessä lienee somalien kulttuurillinen, kenties peräti geneettinen erityispiirre. Tuollainen anarkistinen haistapaska-asenne onkin toki Afrikassa ihan normaalia meininkiä.

Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Afrikkalaiset ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla. Kun afrikkalaiset ihmiset tulevat Eurooppaan, he käyttäytyvät edelleen samalla tavalla kuin Afrikassa. Mitä enemmän Eurooppaan tulee afrikkalaisia, sitä enemmän Eurooppa alkaa muistuttaa Afrikkaa.


Afrikan yhteiskunnalliset olot siis siirtyvät Eurooppaan sitä mukaa kun afrikkalaisia ihmisiä siirtyy Eurooppaan.






Kun somaleita tulee Suomeen, Suomi rupeaa muistuttamaan Somaliaa. Kohta meillä ei ole toimivaa palo- ja pelastuslaitosta, koska sellaista ei ole Somaliassakaan.
Pelastuspäällikkö Ulf Westerstråhlen mukaan tilannetta on lähdetty tarkistamaan yleensä ilta-aikaan. Ilmaisuja tulee, kun toiminta talossa on vilkkaimmillaan.

Osa hälytyksistä on aiheutunut siitä, että asukkaat ovat silkasta mielenkiinnosta leikkineet ilmaisimien läheisyyteen asennetuilla painonapeilla.

Somalit siis painelevat palohälytysnappeja ihan huvikseen, vain ja ainoastaan vittuillakseen suomalaisille veronmaksajille.





Ensin somalit tulevat Suomeen ja ryhtyvät asumaan hotellissa suomalaisten veronmaksajien kustannuksilla. To add insult to injury somalit ryhtyvät puremaan ruokkivaa kättä eli haistattavat paskat heitä elättäville suomalaisille veronmaksajille aiheuttamalla harva se päivä tuhansien eurojen lisälaskuja tekemällä vääriä palohälytyksiä ihan tahallaan, painelemalla palohälytysnappeja huvikseen.


Tilanne on kevään aikana ylittänyt siinä määrin normaalin, että tapahtumista ei enää ole täytetty edes erhehälytyslomakkeita, joilla kiinteistön haltijaa herätellään analysoimaan tilannetta.

Paloinsinööri Jani Kanervan mielestä tilanne on tällä hetkellä niin hyvin molempien osapuolien tiedossa, että lomakkeiden täyttämisellä ei ole enää merkitystä.

Sekä Kähkönen että Kanerva uskovat, että tilanne helpottuu vielä tämän vuoden aikana, kun vastaanottokeskuksen turvallisuutta lisätään kaksitoimisilla ilmaisimilla. Käryn lisäksi hälyttimen laukeaminen vaatii myös lämpötilan nousun.

Somalien asuttamassa, suomalaisten veronmaksajien kustantamassa hotellissa ei siis voida käyttää normaaleja savunilmaisimiin perustuvia palohälytinjärjestelmiä, koska somalit eivät suostu olemaan polttamatta tupakkaa sisätiloissa, heille useaan kertaan esitetystä eksplisiittisestä tupakointikiellosta huolimatta.

Jälleen somalit siis vittuilevat suomalaisille veronmaksajille, jotka elättävät heitä.

Somalit sylkäisevät suomalaiseen käteen, joka heitä ruokkii.

Samaan aikaan kerroksissa parannetaan myös kameravalvontaa, jolloin luvattomaan tupakointiin sisätiloissa voidaan reagoida nykyistä aiemmin.

Uuden tekniikan hinnaksi Kähkönen arvioi useita kymmeniä tuhansia euroja.



Suomalaiset veronmaksajat siis maksavat kymmeniä tuhansia euroja siitä, että paria somalia voidaan estää aiheuttamasta vääriä palohälytyksiä polttamalla tupakkaa sisätiloissa eksplisiittisestä tupakointikiellosta huolimatta.
Onpa taas kivaa, että tuollaisia kulttuurinrikastuttajia ja huippuosaajia on tullut Suomeen.

Mitä hyötyä tuollaisista ihmisistä on Suomelle?

Miksi tuollaisia ihmisiä otetaan Suomeen?

Miksi? Miksi? Miksi?


lauantaina, heinäkuuta 11, 2009

Naispappeus, homot, muslimit, ortodoksit

Miksi naispappeuden tai homoavioliittojen kannattajat eivät koskaan esitä mitään vaatimuksia ortodokseille tai muslimeille?







Mitro Repo, papiston selibaattia kannattava, selibaatissa elävä, koskaan seksiä naisen kanssa harrastamaton ja naispappeutta vastustava, homoseksuaalisten suhteiden olemassaoloa vastustava ortodoksipappi






Chebab Khodr, 13-vuotiaiden tyttöjen pakkonaittamista aikuisille miehille kannattava, homoseksuaalisuuden olemassaoloa vastustava, naispappeutta vastustava islamilainen pappi eli imaami





Mitenköhän Jaakko Hämeen-Anttila selittää muslimien suhtautumisen homoihin ja naispappeuteen?


Miksi muutamat harvat homoliittoja ja naispappeutta vastustavat suomalaiset luterilaiset leimataan ahdasmielisiksi, suvaitsemattomiksi homofoobikoiksi, sovinisteiksi ja misogyyneiksi, kun samaan aikaan naispappeutta ja homoseksuaalisuuden olemassaoloa täysin poikkeuksetta, täysin sataprosenttisesti vastustavat ortodoksit ja muslimit eivät saa mitään kritiikkiä osakseen feministeiltä ym. vasemmistolaisilta suvaitsevaisilta moraalisäteilijöiltä?





maanantaina, heinäkuuta 06, 2009

Kootut mokutukset

Parodia on mahdotonta, koska he tekevät sen itse:

Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina.

- Johanna Suurpää, HS 21.4.1991


Suomessa maahanmuuttoa tulee jo lähivuosina lisätä huomattavasti yhtenä keinona vastata väestön ikääntymiseen ja siihen, että työvoiman kompetenssien kysyntä muuttuu nopeammin kuin niiden tarjonta.

- valtiotieteen lisensiaatti Perttu Salmenhaara Helsingin Sanomissa 29.5.2007


Kantaväestön työmarkkina-asemaa maahanmuuttajat eivät yleisesti ottaen uhkaa, koska he eivät kilpaile samoista työpaikoista.

- valtiotieteen lisensiaatti Perttu Salmenhaara Helsingin Sanomissa 29.5.2007


Suomi on nykyään kansainvälinen, moderni, kohtuullisen suvaitsevainen yhteiskunta, jossa tarvitaan myös afrikkalaisia. Ainakin heitä tarvitaan enemmän kuin autoja Helsingin keskustassa.


- Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jeja-Pekka Roos blogissaan 29.10.2008


Maahanmuuttajat eivät uhkaa teitä mitenkään henkilökohtaisesti. Ja silti te viitsitte kirjoitella jatkuvasti tällaista törkyä, haukkua ulkomaalaissyntyisiä suomalaisia, pelotella raiskauksilla (joista teillä ei ole pelkoa, kun olette lähes sataprosenttisesti miehiä), islamilla jne. Mistä tämä suvaitsemattomuus ja suhteellisuuden tajun puute kumpuaa?

- Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jeja-Pekka Roos blogissaan 30.10.2008


Viimeistään parinkymmenen vuoden päästä teidänkin vaippojanne vaihtaa
todennäköisimmin joku musta, suomea hyvin puhuva mies. Tai sitten ei kukaan.
Siinä vaiheessa ehkä viimeistään nolottaa mitä tuli aikoinaan kirjoitettua
suomalaisen kulttuurin tuhosta.

- Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jeja-Pekka Roos blogissaan 30.10.2008


Ikävä velvollisuuteni on kertoa, että jos syttyy sota teikäläisten ja esimerkiksi minun tuntemieni mamujen välillä — joista useimmat ovat kelpo ihmisiä — me olemme siinä sodassa eri puolilla. Yritän olla oksentamatta, kun ruumiinne likoavat puroissa ja mätänevät metsiin.

- entinen kansanedustaja Ville Komsi (vihr) 17.11.2008 kello 17:49 entisen kansanedustajan Osmo Soininvaaran (vihr) blogissa


Osoittaa omituista katkeruutta, jos vastustaa vastaanottokeskuksen sijoittamista Uudenmaankadulle siksi, ettei itsellä ole varaa asua niillä kulmilla.

- Helsingin kaupunginhallituksen jäsen Elina Moisio (vihr) 26.1.2009


Lopettakaa nyt tuo uikuttaminen islamin hyökyaallosta ja opetelkaa uimaan!

- kansanedustaja Arja Alho (sd) blogissaan 16.2.2009


Monikulttuurisuus tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja avaa uusia näkökulmia jokapäiväiseen todellisuuteen. Monikulttuurisuus on rikkaus. Se lisää Suomen kansainvälisyyttä. Muiden kulttuurien tuntemus ja ymmärtäminen on elinehto globalisoituvassa maailmassa ja se on Suomen menestykselle avainasia. On tärkeätä, että myös koululaitos on aktiivisesti mukana monikulttuurisessa työssä.

- sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen Etnisten suhteiden neuvottelukunnan tiedotteessa 3.3.2009


Maahanmuuttajilla on myös tärkeä ja monitasoinen missio suomalaisessa työelämässä. He toimivat oman kulttuurinsa asiantuntijoina ja tulkkeina sekä roolimalleina lapsille, mutta samalla myös suomalaisten työntekijöiden haastajina myönteisessä mielessä.

- Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen maahanmuuttajalasten asemaa edistävän Yhteiset Lapsemme ry:n haastattelussa


Kokoomuksen puheenjohtaja valtiovarainministeri Jyrki Katainen korostaa, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. Hän muistuttaa Turun Sanomiin kirjoittamassaan kolumnissa, että meidän nykyisten suomalaisten työpanos ei yksin riitä hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen.
- STT 2.6.2009


Kun historiaa kirjoitetaan, toivon, että maahanmuuton osalta voisimme sanoa, että käänne tapahtui vuonna 2007, kun hallitukseen nimitettiin maahanmuutosta vastaava ministeri.

- maahanmuuttoministeri Astrid Thors 3.6.2009


Sosiaaliviraston yhteiskunnallinen tehtävä avaa meille poikkeuksellisen mahdollisuuden monikulttuurisuuteen. Kohtaamme maahanmuuttajat ja kulttuurit etunojassa, muuta yhteiskuntaa nopeammin ja väkevämmin. Olemme tietoisia kotoutumiseen liittyvistä vaikeuksista ja olemme niissä maahanmuuttajien rinnalla. Samalla saamme etuoikeuden olla vuorovaikutuksessa rikkaiden uusien kulttuurien kanssa.

- Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen Uuso-lehden monikulttuurisuusnumeron pääkirjoituksessa 1.6.2009

lauantaina, heinäkuuta 04, 2009

Ahdasmielisyyden paradoksi


Olen viime aikoina silloin tällöin törmännyt ilmiöön, jota kutsun nimellä ahdasmielisyyden paradoksi: kaikkein ahdasmielisimmin yksityiselämässään käyttäytyvät ihmiset ovat poliittisissa tms. ideologisissa kysymyksissä usein ns. suvaitsevimpia ja päinvastoin poliittisesti tms. ideologisesti ahdasmielisimmät ovat yksityiselämässään kaikkein suvaitsevimpia.

Esimerkiksi kiroiluun, haukkumasanoihin tms. "alatyyliseen" kielenkäyttöön ahdasmielisesti, tekopyhän paheksuvasti omassa yksityiselämässään suhtautuvat vittumaiset ämmät ovat poliittisella tms. ideologisella tasolla ns. suvaitsevasti kaikenlaiseen toiseuteen suhtautuvia, esimerkiksi islamia tms. barbaari-ideologioita myötäileviä kaikenhyväksyjiä.





"Emme saa suhtautua kielteisesti islamiin/ kommunismiin/ maahanmuuttajien rikollisuuteen, vaan meidän on pyrittävä suvaitsevuuteen/ yhteisymmärrykseen/ rauhanomaiseen rinnakkaiseloon"-asenteella varustetut sinisilmäiset maailmanparantajat, moraalisäteilijät, punavihreät monikulttuurisuusfanaatikot jne. ovat usein yksityiselämässään ahdasmielisiä "jos syöt lihaa, olet murhaaja"-tyylisiä tiukkapipoja.

Vastaavasti rempseällä asenteella yksityiselämässään käyttäytyvät, lihansyöntiä, juopottelua, tupakointia ja kiroilua harrastavat rennot juntit ovat poliittisella tasolla hyvin nuivasti islamiin tai maahanmuuttajien rikollisuuteen suhtautuvia ns. suvaitsemattomia rasisteja/ punaniskoja/ you name it.

Kaikkein pahimmin esim. kirosanoista tms. "alatyylisestä" kielenkäytöstä herneen nenäänsä vetävät kukkahattutädit ovat kaikkein kiihkeimmin vaatimassa "suvaitsevuutta" esimerkiksi islamia tai maahanmuuttajarikollisia kohtaan. He eivät näe mitään ristiriitaa mielipiteen on todella törkeä loukkaus, että sinä kutsut naisia nimellä 'akat' ja mielipiteen ei meidän pidä olla niin ahdasmielisiä, että kritisoisimme islamia naisten alistamisesta välillä.

Kaljanjuonti ja lihansyönti on näiden ahdasmielisten, vittumaisten ämmien mielestä sikamaista, junttimaista käytöstä, joka osoittaa valkoisten heteroseksuaalisten miesten pahuuden.
Samaan aikaan samojen ämmien mielestä muslimeja ei pidä kritisoida siitä, että he leikkelevät veitsillä lastensa sukupuolielimiä, pakkonaittavat tyttäriään, murhaavat pakkoavioliitosta kieltäytyneitä tyttäriään, hakkaavat vaimojaan ja pakottavat vaimonsa ja tyttärensä piiloutumaan kuumien jätesäkkien sisään.
Näiden punavihreiden feminatsien mielestä olisi ahdasmielistä suhtautua nuivasti muslimeihin näillä perusteilla. Meidän pitää olla suvaitsevia ja hyväksyä monikulttuurisuus ja kunnioittaa toiseutta.
Jostain syystä näiden miesvihamielisten lesbofeministien suvaitsevuus ei kohdistu siihen toiseuteen, jota edustavat valkoiset heteromiehet.

torstaina, heinäkuuta 02, 2009

Hehän ovat kuin kaksi marjaa


Rajoittamatonta maahanmuuttoa kannattavien suvaitsevaisten journalistien antama kuva Suomeen tulevista maahanmuuttajista:



Eveline Fadayel uhataan karkoittaa maasta, koska hän ei kuulu poikansa Maher Gergesin ydinperheeseen. Maherin vaimo Heli Gerges lohduttaa.

Katriina Pajari & Merituuli Saikkonen, Helsingin Sanomat:

Vantaankosken seurakunta on päättänyt tarjota egyptiläiselle Eveline Fadayelille, 64, turvapaikan kirkosta. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kirkkoturvapaikka myönnetään pääkaupunkiseudulla.

Maahanmuuttovirasto hylkäsi kaksi vuotta Suomessa asuneen Fadayelin oleskelulupahakemuksen toukokuussa, eikä omaisten valitus hallinto-oikeuteenkaan tuottanut tulosta.

Fadayel on entinen ala-asteen rehtori ja leski. Hän muutti poikiensa luokse Vantaalle aviomiehensä kuoleman jälkeen kaksi vuotta sitten. Fadayelin sukulaisia ei asu Egyptissä.

Hänellä on diabetes, eikä hän pärjää ilman poikiensa apua. Hänellä on asiasta kahden suomalaislääkärin lausunto.

Suomen ulkomaalaislain mukaan oleskelulupa myönnetään lähtökohtaisesti Suomen kansalaisuuden saaneiden perheenjäsenille. Isoäidin ei katsota olevan perheenjäsen, sillä ydinperheeseen kuuluvat vain lapset ja vanhemmat.



Todellinen kuva Suomeen tulevista maahanmuuttajista ja heitä innolla vastaanottavista suvaitsevaisista suomalaisista naisista:


keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2009

Jutta Urpilainen on seinähullu, MOT






Urpilainen: Suomessa pitää puhua aseidenriisunnasta



Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen kaipaa Suomelta jämäkämpää otetta aseidenriisunnassa. Urpilaisen mukaan Suomi ui vastavirtaan lisätessään puolustusmenoja samaan aikaan kun muu maailma pohtii turvallisuuden vahvistamista aseidenriisunnan avulla.


"Suomessa on ilmeinen tyhjiö asevalvontaa ja -riisuntaa koskevassa keskustelussa. Tämä tyhjiö tulee nyt täyttää", Urpilainen penäsi Mikkelissä tiistaina.


Urpilainen kaivoi samalla esiin myös moitteet turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjauksista. Oppositiojohtaja on suivaantunut siitä, että hallitus esittää huonossa taloustilanteessa kahden prosentin vuotuista tasokorotusta puolustusmäärärahoihin.


Urpilaisen mukaan kallistuvan aseteknologian kustannuksia voisi säästää tekemällä yhteisiä hankintoja muiden Pohjoismaiden ja muun Euroopan kanssa.


Eduskunnan puolustusvaliokunta katsoi toukokuussa, että valtioneuvoston esittämä kahden prosentin automaattinen vuosikorotus on perusteltu "puolustusvoimien tasapainoisen kehittämisen kannalta".


Oppositiossa olevat Sdp, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit jättivät korotusautomaatista eriävän mielipiteen. Vuositasolla indeksikorotusten päälle laitettava lisäys on noin 50 miljoonaa euroa. Kahden prosentin korotukset alkavat vuodesta 2011.



Miten kukaan voi olla niin hullu, että vaatii aseistariisuntaa SUOMESSA?!


Suomen naapurimaana on Venäjä, joka on yksi maailman militaristisimpia ja imperialistismpia ja aggressiivisimpia maita.


En ole nähnyt Urpilaisen tai kenenkään muunkaan suomalaisen poliitikon vaativan Venäjältä mitään aseistariisuntaa. Miksi Suomen pitäisi yhtäkkiä aloittaa aseistariisunta?


Mikä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa on viime aikoina muuttunut siihen suuntaan, että Suomi tarvitsisi maanpuolustusta VÄHEMMÄN kuin ennen?


Sinänsä on ihan hyvä, että SDP:n puheenjohtaja vaatii valtiolta säästötoimenpiteitä.Valtion menoja on ilman muuta leikattava, mutta miksi ne menoleikkaukset pitäisi aloittaa PUOLUSTUSVOIMISTA? Eikö SDP:n puheenjohtaja keksi valtion budjetista mitään muuta leikattavaa kuin PUOLUSTUSMENOT?


Luuleeko SDP:n puheenjohtaja, että SDP:n kannatus kasvaa näiden aseistariisuntavaatimusten myötä? Luuleeko joku ihan tosissaan, että Suomessa olisi suurta poliittista kannatusta aseistariisunnalle?


Voin kertoa pienenä vinkkinä Jutta Urpilaiselle, että aseistariisunta ei Suomessa kuulu edes viidenkymmenen tärkeimmän poliittisen tavoitteen joukkoon. Useimpien suomalaisten aktiiviseen sanavarastoon ei edes kuulu sanaa "aseistariisunta", koska se käsite on täysin suomalaisen poliittisen keskustelun ulkopuolella.


Jutta Urpilainen on ilmeisesti päättänyt romahduttaa SDP:n kannatuksen esittämällä SDP:n linjaksi sellaisia tavoitteita, joita kukaan suomalainen muutamia johanbäckmaneita ja abdullahtammeja lukuunottamatta ei kannata. SDP on menossa Johan Bäckmanin ja Abdullah Tammen viitoittamalle tielle. SDP on Jutta Urpilaisen johdolla marginalisoitumassa samanlaiseksi standupkomiikkaensembleksi kuin Suomen Antifasistinen Komitea ja Suomen islamilainen puolue.